No mutta nyt on menossa tämmönen onnellinen hetki taas, kiitos yhen ihanan ihmisen :) Tää on semmonen vielä melko uus tuttavuus, enkä tiiä miten se voi näin nopeesti tehä mut näin iloseks. En kestä :')
MUTTA toisaalta taas masentaa välillä se, että en tosiaan tiedä, et onks se millä mielin mun kanssa tekemisissä, et mitähän se nyt loppujen lopuks haluaa. En haluis turhaan innostua ja sitten pettyä taas kunnolla, niinkun tuntuu et mulle aina käy... NAISET...... miks tämmösistä asioista pitää tehdä niin hemmetin vaikeita !!
Näistä masennus hetkistä johtuen sitten oon sortunut tänään karkkeihin, pitsaan, kakkuun... ja voin kertoo, että nyt on tosi hyvä olla ! (NOT) En jaksa tämmöstä heittelyä, ahmimista, oksentelua, syömättömyyttä. Vitun syömishäiriö. Voisin huomenna sitte ottaa takasi tän viikonlopun ja aloittaa kunnolla syömään ton mukaan, mikä tuolla sivussa on. Ei vaan voi olla näin heikko ihminen, näin huono itsekuri. Tää tunnesyöminen vaan on liian vaikeeta hillitä. Eikä tää blogi auta motivoimaan, kun ei tätä kukaan lue, ni on niin helppo luovuttaa. Pitää rueta tyrkyttää tätä joka paikassa, ni ehkä saisin jotain pakko onnistua- intoa! haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti